Kesto: 1h 43min
Ohjaus: Andrew Stanton
Rooleissa: Sigourney Weaver, Ellen DeGeneres, Ed O’Neil
Nemoa etsimässä elokuva sai ensi-iltansa jo vuonna 2003, eli toisin sanoen kun Doria Etsimässä sai ensi-iltansa vuonna 2016 oli ensimmäisen elokuvan ja sen jatko-osan välissä huikeat 13-vuotta.
Doria etsimässä on todella hienon näköinen elokuva ja uskon että jos sen olisi katsonut 3d:nä ja elokuvateatterissa silloin kun se siellä pyöri nii uskon että se olisi näyttänyt todella hienolta. Ei se sitä poista että se näytti nyt jo perus televisiolla hienolta ja en muuta olettanutkaan Disney-Pixarin tuotannolta.
Nemoa etsimässä oli jo omana aikanaan hieno elokuva, eikä tämäkään huono ollut. Dori on julkaistu jo reilu neljä vuotta sitten mutta itse sain nyt vasta aikaiseksi katsottua tämän.
Elokuva oli kokonaisuutena hieman tylsä, ja ylipitkä, samaan aikaan se oli myös koskettava. Tarina kertoo Dori nimisestä kalasta joka kärsii lyhytaikaisesta muistinmenetyksestä. Eli toisin sanoen hän ei muista kauheasti asioita kuluvaa hetkeä pidemmälle.
Tarinassa tavataan useita eri mereneläviä, toiset ovat mukavia ja toiset vähemmän mukavia, esimerkkinä mukana on samaan aikaan hauska mutta myöskin erittäin kiero Mustekala josta kuoriutuu kaikesta huolimatta mukava hahmo.
Omaan mieleeni tarttui se seikka että tarinaan on tuotu turhaa synkistelyä ottaen huomioon että elokuva on lapsille ja koko perheelle suunnattu. Paikoitellen se voi sisältää liiankin synkkiä pienemmille ja miksei isommillekin herkimmistä katsojista.
Tarina soljuu eteenpäin tunnelmasta toiseen joskin sen olisi tietysti saanut lyhyempänä toimimaan vielä paremmin, jorkur kohtaukset ja hahmot ovat täysin turhia. En kyllä usko että on ollut helppo päätös elokuvan tekovaiheessa ollut helppoa valita mitkä kohtaukset sopivat elokuvan rytmiin ja tarinaan.
+
Hienon näköinen elokuva joka on varustettu hienolla soundtrackillä.
–
Turhan pitkä ja herkimmille ja pienille katsojille jopa ehkä hiukan liian hurja elokuva
Arvosana:
6
