Kesto: 1h 58min,
Ohjaus: Mami Sunada
Rooleissa: Hayao Miyazaki, Ymiko Miyoshi, Toshio Suzuki
Studio Ghibli oli ja on edelleen suosittu ja mystinen yritys Japanistajoka on tehnyt erilaisia animaatio elokuvia jo vuodesta 1985 eli erilusti yli kolmekymmentä vuotta.
Yhtiön tunnetuin tekijä on henkilö nimeltä Hayao Miyazaki joka on ohjannut ja tehnyt monta jo melkeinpä klassikoiksi muodostunutta elokuvaa… Naapurini Totoro, Porco Rosso sekä Henkien Kätkemä ja Liikkuva linna noin muutamia mainitakseni.
Yleensä en tämän tyyppisista elokuvista tykkää mutta Ghiblin työnjäljessä on jotain joka minua kiehtoo, nehän piirretään käsin ja herra Miyazaki vaikuttaa erittäin leppoisalta ja mielenkiintoiselta persoonalta… Vaikka hän vaastiikin suhteellisen paljon työntekijöiltään.
Elokuvat käsittelevät aiheita jotka eivät ole välttämättä kaikkein helpoimpia tai normaalimpia… He osaavat käsitellä niitä niin että ne eivät tunnu oudoilta tai erikoisilta, vaan he saavat ne vaikuttamaan lähes normaaleilta.
Katsoessani otsikossa mainittua dokumenttia yllätyin siitä miten mukaansa tempaava sekä helposti lähestyttävä se oli… Moni dokumentti sortuu liikaan selittämiseen tai jättää asioita liikaa kertomatta, unohtamatta sitä että jotkut niistä ovat todella pitkäveteisiä ja tylsiä.
Herra Miyazaki on Ghiblin ohjaajista allekirjoittaneen mielestä parhain ohjaaja… Suurimman osan hänen elokuvistaa jotka ovat suomeen tullut olen nähnyt… Ja pitänyt niistä kaikista enemmän tai vähemmän. Olen myös monia niistä katsonut useaan kertaan… Mikä on jo saavutus sinänsä koska jos elokuva ei ole hyvä en kato sen kuin yhden kerran… Koska miksi katsoa huonoja elokuvia uudelleen? En itse siihen näe syytä.
Tälle elokuvalle on vaikea antaa arvosanaa koska se oli varsin mielenkiintoinen tapaus… Joten päädyin siihen että annan sille mielestäni elokuvaa parhaiten kuvaavan arvosanan ja tarvittaessa jos mieli muuttuu päivitän arvostelua myöhemmin uudella arvosanalla… Perusteluja en tähän keksi joten jos ne tulevat mieleen lisään nekin jälkikäteen.
Arvosana:
8
