Tietoa Elokuvasta:
Mötley Crüen menestyskirjaan perustuvassa kaunistelemattomassa elämänkertaelokuvassa amerikkalaisbändin neljä koltiaista yrittää selvitä supertähteyden yl’- ja alamäistä.
Ensi-Ilta: 22.03.2019
Kesto: 1h 48min
Ohjaus: Jeff Tremaine
Rooleissa: Colson Barker, Douglas Booth , Daniel Webber
The Dirt – Törkytehdas
Mötley Crüe tuo sekoilu bändien aatelia edustanut yhtye tuli tunnetuksi erityiseti siitä että he käyttivät lähes kaikkea mahdollista kamaa mitä käsiinsä saivat. He tekivät pitkä menestyksekkään uran ylä- ja alamäkineen.
Yllämainittu elokuvan nimi pohjautuu yhtyeen tarinasta kertovaan saman nimiseen opukseen. Kirjahan julkaistiin jo vuonna 2002, kirja itsessään on jo varsinaista sekoilua. Sitä ei tietenkään tiedä muut kuin he itse pitääkö kaikki kirjassa mainitut tilanteet paikkansa.
Siirrytäänpä sitten itse elokuvaan. The Dirt on samaan aikaan hieman dokumentaarisia piirteitä saava musta komedia kuin myöskin draamaa. Elokuvassa on samaan aikaan todella synkkiä kohtia kuin myöskin räkäistä huumoria.
Jokainen yhtyeen jäsen saa mielestäni sopivasti ruutuaikaa. Elokuvassa on reilusti sekoilua mutta niinhän sitä on kirjassani. Elokuva sijoittuu villille kahdeksankymmentä luvulle, eikä silloin kohdeltu naisia kovin reilusti kun vertaa nykyaikaan. Ja se näkyy elokuvissa… Naisia pannaan ja ne vaihtuu useammin kuin moni vaihtaa sukkia.
Sitä ei voi kieltää ettei Mötley Crüe olisi tehnyt loistavaa musiikkia. Mutta imago josta he tulivat tunnetuksi ei ole mielestäni kaikkein paras. Tykkään siitä että elokuvassa näytettiin myös heidän esiintymisistään pätkiä mitkä sopivat elokuvan tunnelmaan hienosti.
Huomaa että Netflixillä on liitua millä piirtää. Elokuva huokuu sitä että tekijöillä on ollut rahaa. Elokuvan tehosteilla on saatu aikaan se että se näyttää ajanjaksonsa elokuvalta, on siinä tietysti hyödynnetty nykytekiinnaa ja rikottu myös niin kutsuttua neljättä seinää.
Mielestäni vaikka se tähän tarinaan kuuluukin elokuvan sekoiluja olisi voinut vähentää hieman ja keskittyö enemmän yhtyeen tarinaan ja keikka elämään. Mutta eihän tämä mikään keikkadokumentti ollutkaan vaan tarina siitä millainen Mötley Crüe oli ja millainen siitä tuli.
Elokuva sai ainakin minut henkilökohtaisesti melkein itkemään muutamissa kohdissa, esimerkkinä se kohtaus jossa Razzle kuolee autokolarissa ja myöskin se missä Vince Nealin tytär menehtyy sairaalassa. Ne on toteutettu erittäin hyvin. Niitä ei ole vedetty överiksi vaan ne on toteutettu sopivan koskettavasti menemättä lällyiksi.
Kokonaisuutena elokuva oli mielenkiintoista katsottavaa, En näkisi että sen olisi tarvinnut olla yhtään pitempi tai lyhyempi.. Olihan siinä tietysti muutamia kohtauksia jotka olisi voinut jättää pois… Mutta harvoin näkee täydellistä elokuvaa… Eikä tämä sellainen ollut.
Roolitukseen palaisin että bändi elokuvia on nähty. Mutta harvoin roolitus osuu yhtä kodalleen kuin tässä elokuvassa. Mielestäni näyttelijät näyttivät siltä mitä pitääkin ja vetivät roolinsa sopivan överiksi.
+
Hienosti ajankuvaa esittävä elokuva jossa roolituskin on osunut kohdilleen.
–
Pakoitellen tönkösti etenevä juoni ja osittain tylsiksi jäävät kohtaukset.
Arvosana:
8