Kesto: 2t 4min
Ohjaus: Hayao Miyazaki
Rooleissa: Soma Santoki, Masaki Suda, Takuya Kimura
Hayao Miyazaki on tehnyt jo suhteellisen pitkän uran ja ohjannut lukuisia mieleen jääneitä elokuvia, esimerkkeinä mainittakoon: Henkien kätkemä, Liikkuva linna sekä Naapurini Totoro.
Poika ja Haikara on hänen paluunsa eläkkeeltä jolle hän jäi edellisen elokuvansa Tuuli Nousee (2013) jälkeen.
Mutta palataanpa otsikossa mainittuun elokuvaan, Poika ja Haikara on tuttuun Miyazaki tyyliin hieman erikoinen ja ei välttämättä kaikille sopiva, itse siitä nautin.
Elokuvan tarina alkaa suhteellisen synkissä merkeissä ja etenee hitaasti, mutta sanoisin että juonen kunnolla käynnistymistä kannattaa odottaa.
Elokuvassa päästään jälleen hyppäämään erilaiseen fantasia maailmaan, ja hauskana knoppitietona siinä on mukana hauskoja viittauksia tekijän aikaisempiin elokuviin.
Se mikä tässä elokuvassa on hienoa on se että siitä pystyy elokuvissa katsomaan niin Suomeksi dubatun kun alkuperäisen Japanin kielisillä äänillä olevan versionkin. Itse kävin katsomassa alkuperäisen version, koska mielestäni dubatussa versiossa jotakin jää aina puuttumaan elokuvan tunnelmasta.
Musiikki ja animaatio puoli elokuvassa on tehty todella mukaansatempaavasti ja loistavasti. Eikä elokuvaa ole liialla pituudella pilattu, Mielestäni elokuva tuntui etenevän ja loppuvan todella nopeasti. Jolla tarkoitan sitä että se eteni sujuvasti eikä tuntunut yhtään liian pitkältä.
Juonesta en hirveästi halua paljastaa koska se pilaisi katsojan intoa mennä katsomaan tämä elokuva. Mutta sanotaanko sen verran että elokuva on koskettava mutta se ei mene liian synkäksi ja ikävätkin asiat käsitellään hellästi.
Eli tehdäänpä pieni yhteenveto: Hyvä elokuva ja hienot musiikit, elokuva tietysti vaatii tietynlaisen yleisön kun Miyazakin ja japani tyyliset elokuvat eivät kaikille uppoa.
Arvosanani on:
9